PARSAKAALI (Brassica oleacera var. italica)

Parsakaalilla eli brokkolilla ei nimestään huolimatta ole mitään tekemistä varsinaisen parsan kanssa. Se on kehittynyt Välimeren seudulla kasvavasta villikaalista. Etelä-Euroopassa sitä on viljelty vuosisatoja, mutta Pohjoismaihin se on tullut vasta tällä vuosisadalla.

Parsakaali ei muodosta kerää, vaan siitä syödään tummanvihreät tai lilat kukinnot. Ne ovat parhaimmillaan silloin, kun nuput ovat vielä pienet eikä terälehtien keltainen väri näy. Tällöin parsakaalin varsi on vielä pehmeä ja puutumaton. Parsakaalissa on runsaasti valkuaisaineita, A- ja C-vitamiinia.

Koko kasvi on syötävä. Sitä voi käyttää gratiineissa, wokeissa, pikkelseissä, piiraissa ja keittoissa. Liha- tai kalaruokien herkullista lisäkettä saa keittämällä kokonaista parsakaalia 8-10 minuuttia kevyesti suolatussa vedessä.

Heti korjuun jälkeen jäähdytetty parsakaali säilyy kylmässä, +2 - +4 asteessa. Liian lämpimässä säilytetyn parsakaalin kukkanuput aukeavat jo vuorokaudessa tai kahdessa. Se on kuitenkin suojattava kuivumiselta muovilla. Parsakaali, kuten kaikki muutkin kaalit, on herkkä etyleenille, joten sitä ei kannata säilyttää runsaasti etyleeniä tuottavien kasvisten vieressä.