Tuoreet pavut

TUOREET PAVUT (Phaseolus vulgaris)

Kiinnostus papuihin on selkeästi lisääntymässä. On oivallettu, että tuoreet pavut ja herneet ovat hyviä proteiinin lähteitä ja monikäyttöisiä ruoanvalmistuksessa. Moni kasvattaa papuja itse ja elo-syyskuussa papuja voi ostaa tuoreina toreilta ja kaupoista. Aiemmin  papu saikin tyytyä lähinnä jakamaan pakastepussissa tilan kukkakaalin, herneen ja porkkanan kanssa. Vihreitä papuja on saatavana paloiteltuina pakastettuina, mutta sesonkiaikaan kannattaa toki käyttää tuoreita.

Kuvissa härkäpapuja, vihreitä taitepapuja, vahapapuja sekä leikkopapuja.

pavutTaitepapu, vihreä_pieni

 

vahapapu_pieniPapu_litteä_pieni

Kaikkiaan tunnetaan toistakymmentä kasvisukua, joiden eri lajeja kutsutaan pavuiksi. Phaseolus vulgaris -lajin pavut, ns. tarhapavut, ovat meillä tavallisimpia syötäviä papuja. Ne kasvavat salkomaisina tai pensasmaisina. Poikkileikkaukseltaan palot ovat pyöreitä tai litteitä ja niitä on väreiltään vihreitä, keltaisia ja violetteja.

Taitepapu on vihreä ja pyöreäpalkoinen. Vahapapu on keltainen. Sen palko voi olla litteä tai pyöreä. Leikkopapu on vihreä ja litteä. Leikkopapu-nimitys tulee siitä, että nämä pavut käytetään ruoaksi paloiteltuina. Myös koristekasvina tunnetun ruusupavun (Phaseolus coccineus) palot ovat syötäviä. Englannissa ruusupavun palkoja on myynnissä ja niitä on totuttu nauttimaan keitettyinä.

Virnoihin kuuluvaa, isoa härkäpapua (Vicia faba) on Suomessa viljelty pitkään, mutta nykyisin sitä tapaa enää harrastelijoiden palstoilla ja pihoissa. Aivan nuorina, kun härkäpavun palot ovat pikkusormen kokoisia, ne voidaan syödä palkoineen. Täysikasvuisina härkäpavusta poistetaan palko-osa ja vain siemenet keitetään ja nekin vielä kypsinä kuoritaan.

Ravintoarvo

Pavut ovat erityisesti hyviä proteiinin ja tiamiinin (B-ryhmän vitamiini) lähteitä. Lisäksi niistä saa vesiliukoista ravintokuitua, joka alentaa veren kolesterolia ja hidastaa verensokerin nousua aterian yhteydessä. Koska pavut auttavat verensokerin säätelyssä, ne sopivat hyvin diabeetikoille.

Käyttö

  • Pavut käytetään ruuanvalmistuksessa palkoineen isoa härkäpapua lukuunottamatta.
  • Pavut tulee aina keittää ennen käyttöä, sillä ne sisältävät haitallisia glykosideja. Glykosidit kuitenkin hajoavat kymmenen minuutin keittämisen jälkeen. Pavut voi keittää kokonaisina tai paloiteltuina.
  • Keitetyt pavut maistuvat liha- tai kalaruokien lisäkkeinä tai osana kasvisateriaa. Papuja voi käyttää myös salaatteihin, keittoihin ja pataruokiin.
  • Papujen kanssa samoihin ruokiin voi yhdistellä hyvin sipuleita, maissia ja tomaatteja.

Säilytys

Pavut säilytetään kylmässä +2 - +5 asteessa, mieluiten muovipussissa. Palkokasvit ovat herkkiä etyleenille, joten niitä ei kannata pitää runsaasti etyleeniä tuottavien kasvisten läheisyydessä.

Laadukas tuore papu

Papupalot on korjattava hieman keskenkasvuisina. Siemenet eivät saa vielä pullistaa kuorta. Ylikypsä papu on puiseva. Liian nuorena poimittu puolestaan nahistuu herkästi.

Historiaa

Papuja viljeltiin Euroopassa jo antiikin aikoina. Näistä Lähi-idästä kotoisin olevista pavuista käytettiin ravinnoksi vain siemenet. Suomessa viljeltävät pensaspavut ovat lähtöisin Väli-Amerikasta.

Intiaanit kasvattivat papuja aikoinaan yhdessä maissin kanssa. Kolme, neljä pavunsiementä kylvettiin maissin ympärille, jolloin saatiin tukea korkeille pavuille. Pavut ja maissi sopivat hyvin myös samaan ruokaan.

Kauden kasvis -kokonaisuudet toimittaa Pirjo Toikkanen, Kotimaiset Kasvikset ry.

Papua sisältäviä ruokaohjeita, jotka löytyvät Kotimaiset Kasvikset ry:n nettikeittokirjasta:

Kasvisseljanka
Chili sin carne
Intialainen perunapata
Italialainen kasvis-pestokeitto
Papu-broilerikeitto
Papufrittata
Papusalaatti
Sadonkorjaajan kalakeitto
Vihreä kasvislautanen

http://www.kasvikset.fi/Suomeksi/Asiakkaille/Kauden_kasvis/tuoreet_pavut
03.09.2014