KELLOKUKAT

KELLOKUKAT (Campanula)

Campanula -suvun lajeista on eniten viljelty sinikukkainen Campanula isophylla , morsiuskello, jota yleensä viljellään koko tuotantokausi kasvihuoneissa. Valkoisen muunnoksen (C. isophylla alba) suomenkielinen nimi on hääkello. Valkoisesta muunnoksesta käytetään joskus myös ruotsinkielisen nimen käännöksenä nimeä betlehemintähti. Tämän lisäksi on erityisesti Tanskassa alettu viljellä ruukkukasvina lajeja, jotka paremmin tunnetaan avomaalla viljeltävinä perennakasveina. Näistä tunnetuin on Campanula carpatica , karpaattienkello, joka on kotoisin Karpaateilta Etelä-Euroopasta. Muita meillä tunnettuja lajeja ovat muurikello (C. portenschlagiana) ja tähtikello (C. poscharskyana). Muurikello on kotoisin Dalmatiasta. Sen kasvutapa on matala (10-15 cm), ryömivä ja se leviää sekä maanpäällisistä että maanalaisista rönsyistä. Kukat ovat 10-12 cm pitkissä varsissa.

Viljelyssä on muutamia kantoja, joiden kukkien väri vaihtelee sinisestä siniviolettiin. Tähtikello on kotoisin Jugoslavian pohjoisosista. Amppelikasvina sen pitkät, riippuvat, runsaskukkaiset versot pääsevät oikeuksiinsa. Violetinsiniset tai valkoiset kellot ovat avauduttuaan tähtimäisiä.

Kasvin hoito

Kellokukat viihtyvät kohtalaisessa lämmössä ja valossa, esimerkiksi itä- tai länsi-ikkunalla. Kasvit tarvitsevat runsaasti vettä varsinkin aurinkoisina päivinä. Alustalle pitempään seisomaan jäänyt vesi vahingoittaa kuitenkin herkästi juuria. Lannoitusta tulee antaa säännöllisesti kukinta- ja kasvuaikana, noin joka kolmannella kastelukerralla. Talvehtimisen onnistuminen on kotioloissa hyvin vaikeaa.

http://www.kasvikset.fi/Suomeksi/Asiakkaille/Kasvitieto/Koristekasvit/Kukkivat_koristekasvit/kellokukat
23.10.2014